tiistai 31. tammikuuta 2012

Talon numerolaatta tilattu


Tilasin näin hienon numerolaatan talon seinään.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Pakkasen koristama kuistin ikkuna


Kuva keittiöstä. 



Pakkasen koristelema kuistin ikkuna.


Myrskyn katkaiseman puun oksat odottaa perkaamista.


Lumi kaunistaa kaiken.



Eteisen uusittu ovi. Seinät ja katto vielä odottaa maalausta.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Jotta maalla asumisesta ei saisi liian ruusuista kuvaa

Jotta maalla asumisesta ei saisi liian ruusuista kuvaa, pitää tässä taas kertoa näistä ikävämmistä puolista. Aamulla huomasin, että vettä ei tule. Eikä ole vielä selvinnyt, onko pumppu mennyt rikki vai onko vesiputki jäätynyt jostain. Vesiputkessa on kyllä kaapeli, että sen ei pitäisi jäätyä. Tosin ei pitäisi aivan uuden vesipumpunkaan hajota vielä tässä vaiheessa. Mutta muita vaihtoehtoja emme ole keksineet. Tuo tapaninpäivänä ollut puita katkonut myrsky, kyllä kuulemma olisi voinut aiheuttaa pumpulle jonkun häiriön, joka sitten olisi aiheuttanut pumpun särkymisen nyt myöhemmin. Saapas nähdä mitä on hajonnut. Inhottavaa tämä on. Nyt on lampikin jo jäässä, joten sieltä ei enää saa edes käyttövettä, ainoa vaihtoehto on sulattaa lunta, ja sitä kai täytyy ruveta tekemään, jotta vähän pesuvettä saa. Voi kun olisi saanut sen käsipumpun asennettua syksyllä, pumppu on piharakennuksessa odottamassa asennusta, olisi pitänyt maalata se putki, mutta kun en saanut sitä syksyllä tehdyksi, tässä nyt sitten ollaan.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Pentujen kotiutus


Pennut viimeisiä kertoja yhdessä.


Pentujen kotiutus on alkanut. Pesä tyhjenee. 


tiistai 10. tammikuuta 2012

Uunin lämmitystä




Tuiskun pennut alkaa oleen jo isoja.


Uunin lämmitystä riittää näin talvella. Mutta on tosi kätevää, kun on tämä leivinuuni, jolla saa alakerran lämmitettyä.


Kuva alakerran kamarista. Vasemmalla pikku-huoneen ovi.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Ja se toinen talvimyrsky sitten

Se Tapaninpäivän myrsky, se koetteli meitä. Sähköt meni, ja oltiin ilman sähköä kaksi ja puoli päivää. Se oli kyllä aika kamalaa, en haluaisi kokea moista enää uudestaan. 

Ei ollut radioon edes pattereita. Onneksi sain joululahjaksi otsalampun, jonka valossa pystyin lukemaan ja kutomaan. 

Tuiskun pennut olivat onneksi juuri sen ikäisiä, että niiden olikin jo aika siirtyä tänne kamarin puolelle, koska eihän tuo pikkuhuone pysynyt lämpöisenä, kun siellä ei ole kuin sähköpatteri. Siirsin siis pennut tähän kamarin puolelle, ja yritin pitää niitä lämpöisenä. 

Mutta kun tuuli irrotti piipun hatun toisesta reunasta, se sojotti tuulessa pystyssä, ja ohjasi tuulen suoraan piippuun. Kun piti tehdä tuli uuniin, tuuli puhalsi tuhkat sisälle. Eli ei siis voinut lämmittää ennen kuin myrksy sitten tapaninpäivän iltana tyyntyi. Kiipesin katolle ja irrotin hatun joka oli piipussa vielä toisesta reunasta kiinni. Illalla sitten taas tuuli yltyi myrskylukemiin, mutta nyt saattoi tehdä tulen uuniin ja hellaan ja oli lämmintä ja vähän mukavempaa. 

Mutta se pimeys kyllä rassasi. 17 tuntia kynttilän valossa yhteen menoon, se koetteli eniten. Koiranpentujen ruokaa lämmitin tuikkujen liekillä, ja se onnistui ihan ok. 

Nyt olen hankkinut pattereita radioon ja aion hankkia kynttilälyhtyjä ja niille kiinnikkeitä seinille, jotta niitä saa ripustella sitte seuravan sähkökatkon aikana valaisemaan. Tai pitäiskö ostaa öljylamppuja, jotain täytyy kehitellä tuomaan valoa, jotta ei enää tarvitsisi moisesta pimeydestä kärsiä. 

Oli pajon positiivistakin tuossa myrksyssä, onneksi ei ollut paljoa pakkasta. Jos pakkanen olisi huidellut parisskympissä, sillä tuulella se olisi ollut varmaan viisikymmentä astetta, ja olisi saanut polttaa puita varmaan jatkuvalla liekillä, sitten kun oli saanut sen piipunhattupellin pois sieltä piipun päältä sojottamasta. Ja toiseksi, kaksi puuta, jotka pihassani kaatuivat, eivät kumpikaan kaatuneet rakennusten päälle. Toinen niistä olisi kaatunut piharakennuksen päälle, mutta sähköjohto esti sen, ja puun latva jäi sähköjohdon päälle makaamaan, ja toinen latva puusta kaatui saunaan menevän sähköjohdon päälle, katkaisten sen. Tämä taas aiheutti sen, että pääsulake paloi, eikä piharakennukseen tullut sähköä viikkoon, ja näin ollen kaivopumppukaan ei toiminut. Joten olin siis ilman vettä viikon. Sekään ei ollut niin kamalaa kuin se pimeys. Mutta tuntu kyllä ylelliseltä, kun vesi taas juoksee hanasta ja valo tulee katkaisijasta ja voi kuunnella radiota tai katsoa tv:tä, voi mennä nettiin tai soittaa puhelimella. Puhelinkin oli ensimmäisen vuorokauden mykkänä. Se oli kyllä kaikkien aikojen myrsky.

lauantai 7. tammikuuta 2012


Aurinko yltää juuri ja juuri puiden latvojen tasalle.


Ihanaa kun on lunta. On mukava käydä koirien kanssa lenkillä. On valoisaa ja puhdasta.


Siinä se rakas mummon-mökkini on. Yksi haara on tosta keskimmäisesta koivusta katkennut siinä tapaninmyrskyssä.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Myrskyn repimä piipunhattu


Kävin ihan omin pikku-kätösin irrottamassa katolta myrskyn repimän piipun hatun. Se törrötti pystyssä kahdella kiinnikkeellä kiinni piipussa. Vakuutusyhtiöön pitää vielä tehdä vahinkoilmoitus.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Sähkölaitoksen miehet tuli poistaan sähkölankojen päälle kaatuneita puita


Tänään vihdoin sähkölaitoksen miehet tuli poistamaan noita myrskyn katkomia puita. Ei noi puut ois oikeesti ees niille kuulunu, mutta poistivat ne, kun oliva tänne asti tulleet. Olin siitä erittäin kiitollinen, toisin kuin mun lähin naapurini, joka tuli huutaan noille miehille, että sähköjen katkaisusta olis pitänyt ilmoittaa kaksi viikkoa aikaisemmin, ja että hän tekee heistä valituksen. Miehet katselivat toisiaan silmät pyöreänä. Minä en sanonut mitään. Naapuri poistui paikalta raivoa puhisten ja varmasti teki sen valituksen. Mutta tälläisessä tapauksessa toivoisi hiukan ymmärrystä naapurilta, kun olin ollut jo kolme päivää ilman sähköä, jos olisi pitänyt vielä odottaa kaksi viikkoa, että saadaan etukäteen ilmotettua  naapurille parin tunnin sähkökatkosta, niin sitten olis kyllä käämit palanut minultakin.