Ihanat sata naapuria

Ajeltiin eilen Urjalaan katsomaan mun pikku-paratiisiani. Edelleen mulla ei oo hallintaoikeutta, saan sen sunnuntai-iltana. Mutta oli pakko käydä lievittämässä tuskaa. Ja oli se vaan niin ihana. Näin kesäasussa tietysti mahtavampi kuin aiemmin. Ja nyt oli lampaatkin päässeet kesälaitumelle viereiselle pellolle. Ihania naapureita <3

 Ei meinais millään enää jaksaa odottaa, mutta kelpaahan mun nyt odottaa, kun odotan hallintaoikeutta, enkä enää sitä, saanko vakuudet järjestyyn tms. Eikä oo enää montaa päivää, viis päivää. Kyllä mä kestän :-)

Homma etenee

Tein tänään sähkötilauksen mökkiini. Vesisähköä, olisin ottanut tuulisähköä, mutta kun se oli kalliimpaa :-(  No, ydinsähkön jätin kuitenkin ihan omaan kyseenalaiseen arvoonsa.

Ja osoitteenmuutos on nyt myös tehty. 

Täytyiskin muistaa hommata joku nimilappu postilaatikkoon, ettei postinkantaja oo ihmeissään, mihin laatikkoon mun postit kuuluu.
Se on se rivin ainut vihree laatikko :-)

Maalejakin kävin kurkkaamassa viikonloppuna rautakaupassa, 9 litran remonttimaali maksaa noin 50 euroo, ja niitä menee varmaan noin kolme kun maalaan katot ja seinät. Kamarin lattiaan sitten oma maalinsa erikseen.

Oi että kun jo pääsis sutimaan maalia seiniin. Ei malttais oottaa.

Niin ja pistin tilaukseen jo vesiautomaatin ja puutarhapumpun. Saadaan kaivo kunnostettua ja putsattua ja laitettua vesiasiat kuntoon.

 

Nyt se on mun !!

Oij, unohdin ihan kokonaan tulla teille kertomaan suuret uutiset.

Kauppakirjat tehtiin perjantaina. Eli se mökki on nyt sitten mun ihan ikioma <3

Hallintaoikeuden saan kahden viikon päästä kun edellinen omistaja saa tyhennettyä tavaransa pois.

Oon niin onnellinen <3<3 

Ja jatkossa sitten kerron, miten homma etenee. Koska pääsen ekan kerran lämmittään saunaa jne. Paljoo mitään isoo remppaa ei oo rahaa tehdä, mutta maalia aion ostaa ison pönikän ja sutia mökin sisältä uuteen uskoon. <3<3 Mun oma pikku mökkini <3<3

Oij, oij, oij . . .

Oij, oij, oij, nyt ollaan lähellä: perjantaina tehdään kauppakirjan ja nyt on keskiviikkoilta. Kahden päivän päästä mä saatan olla pikkuruisen mökin omistaja <3 Oi että, käyn päivällä töistä tekemässä ne kauppakirjat ja kiiruhdan sitten töihin takas :-( Ääh, ei oo kivaa, mutta en saanut liukumavapaata sille päivälle. Mutta ei se haittaa, oon niin onnellinen silti.

Saa sitten nähdä kuinka kauan entisellä omistajalla kestää tyhjentää omat tavaransa pois? Oishan sillä aikaa tässä ollut, kaksi ja puoli kuukautta mitä näitä kauppoja nyt on tässä hierottu, mutta ei se alota vissiin ennenkö on varmaa. Hassua, jos kerta on myymässä, niin luulis, että tyhentäis mieluummin omaan tahtiin jo ennen kuin on kaupat tiedossakaan. 

Urjala here I come ?

Nyt ollaan sitten tekemässä kauppakirjoja ens viikolla. Nyt mä uskon sen 110%. Nyt se onnistuu ja kohta mä oon "tilallinen" :-) No joo, 1,3 ha mutta mutta tila mikä tila.

Tekis jo mieli huutaa koko maailmalle tätä onneeni, mutta en vielä, en vielä. Sitten vasta kun kauppakirjoissa on nimet alla.

Kauan tää vääntö ja odotus on kestänyt mutta on se ollut sen arvoistakin. Mä saan maailman ihanimman paikan ihan omakseni. Enkä lähde sieltä koskaa pois.

Lähettää hiljaisen kiitoksen  !!!!

Lähellä vai kaukana, kunpa tietäis sen?

Hoh hoijjaa, kylläpä ottaa koville. Sain kyllä oman rahoitukseni järjestettyä, mutta nyt sitten odotellaan, että myyjä saa omansa. Kun hänelle jää lainaa, niin pitää sitten saada vakuudet järjestettyä sille jäljelle jäävälle lainalle. Ja tätä on nyt odotettu kohta viikon verran.

Kyllä tulee välillä ihan epätoivonen olo, tällänen ei voi enää olla totta. Mutta, en mä voi muuta kuin odottaa vaan.

Siitä yhdestä Akaassa olevasta pikkutalostakin soitti tänään myyjä, että ei tää ostaja olekaan saanut asioitaan järjestykseen, ja että siinä menee viikkoja ja olisivat nyt valmiita myymään minulle.

Lisää mietittävää. Olishan siinä huoletonta asua, mutta kun mä en kaipaa ihan sitäkään. En mä huolettomuutta halua, vaan sitä että saan olla omassa rauhassani ja puuhastella kaikenlaista. Jos ei siihen oo mahdollisuutta, niin sitten toi Akaan talo on hyvä kakkonen. Mutta toi Menonen ois niin mun unelmieni toteuma kaikella tavalla. Mä katon tän tien nyt loppuun.

Välittäjäkin on sanonut ittensä tosta firmasta irti, on enää tän viikon töissä ja tietty pyrkii nyt tekemään kaupat kun on töitäkin niiden eteen tehnyt. Saa nähdä miten käy. 

 Oikeesti oon helvetin väsynyt, ensin etsimiseen ja nyt tähän odottamiseen. Mutta eipä tässä oo muuta vaihtoehtoo ku odottaa. Oon niin toooosi väsynyt tähän kaikkeen. Kun nyt saisin ton ja jaksasin vielä muuton, sitten ei oo enää pakko jaksaa mitään. Ja sitten sallin itseni huilata ja nauttia. Mutta mitäs jos toi kauppa ei onnistu, mitä mä sitten teen. Mistä revin paukkuja jatkaa eteenpäin, huh huh! Kyl mä varmaan jaksasin normaalin arjen, mutta tää rulianssi vie ihan hirveesti energiaa. Pitäs vaan sallia itsensä huilata nytkin. Taidan tästä mennä suihkuu ja aikasin nukkuun. Huomenna on se " Matka aamuun "-päivä ja pääsen töistä vasta kahden aikaan yöllä. No torstai on onneks sitten vapaata.

Lähellä

Onpas aikaa vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta. En oo tavallaan voinut kirjoittaa. Oon koko ajan selvittänyt mistä saisin rahoituksen järjestyyn. Neljäs pankki taisi tärpätä. Mutta en nyt uskalla nuolaista ennen kuin on ihan varmaa. Tosi lupaavalta nyt kyllä näyttää.

Oon niin onnellinen jos mä sen nyt sitten lopulta kuitenkin saan. Pitkä on ollut prosessi, mutta nytpä olen tullut asiaa punninneeksi ja moneen kertaan miettineeksi ja vertailleeksi useaan muuhun kohteeseen. Ei vaan löydy tuon paikan vertaista. Se on ihan ykkönen. Ihan sydän alkaa nytkin pamppaileen kun sitä ajattelen. Ja kohta mä saatan olla siellä, omalla pikku maatilallani. Hevosten ja lampaiden naapurissa :-)

 

"lauantai 5. maaliskuuta 2011 Nytkö se löytyi ?????

No niin, tässäkö se nyt sitten on. Pieni maatila !!!"

Tässä kohde tuli Etuoveen. Sitten alko odotus, että pääsis katsomaan, ja näyttö järjesty vasta keskiviikkona 8. maaliskuusta. Siitä tulee sunnuntaina kaks kuukautta. Voi että, niin pitkä aika, toivon ja epätoivon välillä vuorotellen. Mutta jos kerran niin oli tarkoitettu, että toi on mun tuleva kotini, niin se vaan sitten järjestyy, jollain ihmeellisellä tavalla. Tässä välissä on kyllä ollut monta muutakin kohdetta, toivoa ja pettymyksiä. Onnea ja surua. Mutta kaikki toi on ollut sen arvoista, sillä oon löytänyt niin ihanan paikan. 

Tässä tilan läpi kulkevan pikku-puron runsaita kevätvesiä.