Puukuorma tuli

Viima-tyttö nauttii keväästä

Koivut hiirenkorvalla

Kyllä sitä itsekin nauttii näistä kevätpäivistä.

Kärhö saunanseinällä vihertää jo

Puutilanne liiterissä talven jälkeen

Seuraavan talven puut tuli. 8 pinokuutioo ois pisteltävä liiteriin.

Hyvin ne mahtuu ku järjestää. Päälle heittelen, ku niin korkeelle ei ylety

Ei oo enää paljoo. Takana pihasta viime kesänä kaadettujen puitten oksat, niillekki pitäs jotain tehdä.

Viimenen klapi liiteriin.

Urakka on tehty.

Kevät on vuoden parasta aikaa

Metsäautotie nousee mäenpäälle, siellä on rauhallista käydä koirien kanssa kävelemässä

 Kevät on niin ihanaa aikaa täällä maalla etenkin. Voi nauttia joka hetkestä. Ei tarvi välttämättä ees lähtee mihinkään. Astut vaan ovesta pihalle ja oot jo siinä ja luonto tässä.

Nää on niitä tapaninmyrskyn kaatamia puita siitä mun ihanasta voimametsästä. Mun voimapuunikin on joku näistä. Se oli sellanen puu, jota en voinut ohittaa halaamatta sitä. Joskus palasin pitkänkin matkan takaisin halaamaan.

Tuisku ja Viima ihan innoissaan nuuskimassa kevään tuoksuja.

Pihlajn kurttuiset lehdet oikovat itseään.

Onkohan tää nyt sitten kevätlinnunherne?

Koivunlehdetkin on ihan kurttuisia ja tahmeita.

Mustikka kukkii...

Tähän aikaan vuodesta iloitsee jopa voikukista.

Kielot kurottavat  taivasta kohden...

Valkovuokot levittäytyvät mattona metsään.

Kuusenkävytkin varmaan nauttivat kevään tulosta.

Leskenlehti on jo kukintansa kukkinut.

Padolla riittää vettä. Rentukat heiluvat virran mukana.

Näitä päiviä ei halua koskaan unohtaa.

Poimulehti odottaa kastepisaroita lehdilleen kuvattavaksi.

Vuohenjuuri on jo avannut näin monta kukkaa.

Kuusenkerkät ovat kuin helmia oksien kärjissä.

Köynnöshortensia on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan uudessa paikassa.

Se vähän myöhästynyt hevosenlatakasa.

Rentukat virrassa.

Helmililjat ovat nousseet. Nää oli lapsena mun lempikkkia äidin kukkapenkissä.

Hätäkukkapenkki. Johon siirsin muutossa kaikki rivitalon pihasta tuomani kukat. Siinä ne odottaa siirtoa uuteen kukkapenkkiin.

Paljon on vielä tehtävää

Edellisen omistajan jättämää roskaa pitäs vielä polttaa.

Tälläset ikävät hommat jää aina tekemättä. Edellisen omistajan jäljiltä on vaikka kuinka paljon poltettavaa ja kaatopaikallekin pitäs viedä muutama kuorma.

Näkymä keittiöstä kamariin. 

Nyt alakerran kamarissa on tilaa vähän enemmän, kun sängyn sai yläkerran makuukamariin.

Tässä kuva kamarin puolelta. Toi leivinuuni on kätevä, kun se on tossa huoneitten välillä. Se lämmittää molemmat huoneet, eikä tarvi tulia sytytellä ja tuhkia tyhjennellä monesta paikasta.

Noi yläkerran rappuset on järkyttävät, mutta ne on mitkä on. Edellinen omistaja oli ne taitellut puusepäntaidoillaan. Mä en oo saanut niitä ees maalattua, kun ne on niin järkyt. Oishan ne kauniimmat kun ois ees valkoset.

Sähkökatkojen varalle hakittuja kynttilälyhtyjä.

Lyhdyt tässä odottaa seuraavaa sähkökatkoo. Viisastuin siitä ekasta kolmen päivän sähkökatkosta ja hankin kynttilälyhtyjä. Niitä sitten sytyttelen aina jos sähköt räpsähtää poikki. Ja onhan ne kauniitakin tossa roikkumassa.

Kasvimaan laittoa ja kävelyä keväisessä metsässä

Helmililja mökin seunustan kukkapenkissä

Helmililja alkoi kukkimaan mökin seinustalla.

Savisen kasvimaan muokkausta

Kävin kasvimaan kimppuun. Se on kyllä aika toivotonta. Maa on pelkkää savea.

Sain sentään jonkinlaiset penkit muotoiltua. Hevosenlanta nyt jäi laittamatta, kun aikani sitä odotin. Seuraavana päivänä maatalon isäntä sitten lopulta toi sitä kauhallisen. En osannut ajatella, että hänellä oli varmaan omat kiireensä näin keväällä. Olisi pitänyt tajuta pyytää tuomaan aikaisemmin. Mutta kun se tuli nyt vasta mieleen.

Toisen puolen kasvimaasta jätin suosilla kääntämättä. Se oli vielä kovempaa ja kokkareisempaa savea. Lidlistä ostamani kultivaattori vain pommmi kököltä toiselle kun yritin käydä maan kimmppuun.

Kylvötöiden välillä piti lähteä koirien kanssa nauttimaan kevään tulosta. Metsä on aivan täynnänsä valkovuokkoja

Rentukatkin kukkivat ojassa.

Heinikko alkaa kasvamaan.

Kaikki on niin hennon vihreää.

Tämä talo on ollut tyhjillään ties kuinka pitkään. Toivoisi senkin saavan asukkaansa.

Poikkesimme laavulla.

Koivut vihertävät hennosti.

Vuohenjuuren ensimmäiset kukat aukeavat.