Tälläisinä ihanina kevätpäivinä on ihan pakko jättää kaikki keskeneräiset hommat ja lähteä kävelemään metsään koirien kanssa.
Näistä kävelyretkistä saa ihania muistoja ja voimaa. Ja miksi aina pitäisi vaan tehdä. Nautin siitä kun saan vidoin vaan olla ja pysähtyä tähän hetkeen.
Mikään valokuvakaan ei pysty välittämään sitä ihanaa tunnelmaa ja niitä tuoksuja joita keväisessä metsässä on.
Puupinot tuovat mieleeni tapaninpäivän myrskyn. Puita kaatui. Mökilleni johtava tiekin oli kuin sodan jäljiltä. Puita oli kaatunut ristiin rastiin sen päälle. Ilman sähköä olin kolme päivää. Mutta kaikesta sitä selviää. Ja sen ansiosta olen osannut nyt varautua paremmin noihin sähkökatkoihin. Pitää olla kynttilöitä ja lyhtyjä. Pattereilla toimiva radio ja pattereita. Silloinhan patterit loppuivat kaupoistakin.
Harmittaa vain, kun täältä kaatui niin paljon ihanaa metsää. Tässä lähellä oleva ihana vanha kuusimetsä pieneni puolella ja samoin tänne johtavan tien molemmin puolin oleva vanha kuusimetsä. Mutta jäi sentään jotain jäljellekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti