Kevät on vuoden parasta aikaa

Metsäautotie nousee mäenpäälle, siellä on rauhallista käydä koirien kanssa kävelemässä

 Kevät on niin ihanaa aikaa täällä maalla etenkin. Voi nauttia joka hetkestä. Ei tarvi välttämättä ees lähtee mihinkään. Astut vaan ovesta pihalle ja oot jo siinä ja luonto tässä.

Nää on niitä tapaninmyrskyn kaatamia puita siitä mun ihanasta voimametsästä. Mun voimapuunikin on joku näistä. Se oli sellanen puu, jota en voinut ohittaa halaamatta sitä. Joskus palasin pitkänkin matkan takaisin halaamaan.

Tuisku ja Viima ihan innoissaan nuuskimassa kevään tuoksuja.

Pihlajn kurttuiset lehdet oikovat itseään.

Onkohan tää nyt sitten kevätlinnunherne?

Koivunlehdetkin on ihan kurttuisia ja tahmeita.

Mustikka kukkii...

Tähän aikaan vuodesta iloitsee jopa voikukista.

Kielot kurottavat  taivasta kohden...

Valkovuokot levittäytyvät mattona metsään.

Kuusenkävytkin varmaan nauttivat kevään tulosta.

Leskenlehti on jo kukintansa kukkinut.

Padolla riittää vettä. Rentukat heiluvat virran mukana.

Näitä päiviä ei halua koskaan unohtaa.

Poimulehti odottaa kastepisaroita lehdilleen kuvattavaksi.

Vuohenjuuri on jo avannut näin monta kukkaa.

Kuusenkerkät ovat kuin helmia oksien kärjissä.

Köynnöshortensia on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan uudessa paikassa.

Se vähän myöhästynyt hevosenlatakasa.

Rentukat virrassa.

Helmililjat ovat nousseet. Nää oli lapsena mun lempikkkia äidin kukkapenkissä.

Hätäkukkapenkki. Johon siirsin muutossa kaikki rivitalon pihasta tuomani kukat. Siinä ne odottaa siirtoa uuteen kukkapenkkiin.