Tiedän missä se on

Käytiin tänään kattomassa mun unelmieni paikkaa, ja vahvistu vaan edelleen se, että se on se paikka jonka mä halua, enkä mitään muuta. Tulee meneen todella kauan aikaa, että vastaava tulee eteen, jos en tota nyt saa.

Huomenna on siellä toisessa pankissa neuvottelut, ja mä niiiiin hartaasti toivon, että saisin sieltä lainan.

Käytiin mennessä yhtä toistakin paikkaa kattomassa, se oli IHAN KIVA, mutta ei se oo mun paikkani. Enkä mä voi ostaa jotain IHAN KIVAA paikkaa, sen pitää olla se paikka missä mun sieluni lepää. Ei sen vähempää :-) Paljon vaadittu, mutta nyt mä tiedän, että sellasen paikan voi löytää.

Se on ihan uskomaton paikka tää mun unelmieni paikka, se on täydellinen, en tiedä mitä sinne voisin vielä toivoo, no sen kunnollisen kaivon tietty :-D 

Kaksi oljenkortta

Vedin takaksin ne pari lainahakemusta, suoraan sanoen tuli niin pessimistinen olo, että aattelin, etten haaskaa turhaan aikaani niihin pankissakäynteihin.

Keksin kyllä sitten laittaa vielä paikalliseen osuuspankkiin hakemuksen, kun jos ne siellä arvostais vähän erilailla sitä, että joku ois ostamassa sieltä talon ja muuttamassa sinne asuun. 

Ja sitten sen Menosen välittäjä soitti yks päivä ja kyseli tilannetta. Kerroin, että oon pistänyt paikalliseen osuuspankkiin lainahakemuksen. Se sit kysy että oonko laittanut siihen toiseen pankkiin niistä, josta vedin hakemukseni takasin :-) No sanoin että en oo, ja se suositteli hakeen sieltä ja anto henkilön nimen ja pyysi sanoon häneltä terveisiä. Mä tein työtä käskettyä, ja oon nyt sitten pääsiäisen jälkeen tiistaina menossa siellä käymään. Saa nähdä, se on mun toiseks viimenen oljenkorteni, viimenen on se paikallisen osuuspankki. 

Sinne soitin kun ei sieltä kuulunut mitään, niillä on siellä ollut kiirettä, ja aion nyt sitten tiistaina soittaa taas uudelleen, että joko kohta ehtisivät kattoo sitä hakemustani.

Huomenna mennään käymään talolla, katsomassa miltä se paikka kevätasussa näytää :-) Vaarallista kyllä mennä, kun se oli talviasussakin niin ihana. Mutta me nyt mennään, ja mä vaan toivon että saisin sen lainan järjestyyn.

Unelmoin yhä .. . . .

Oon ollut niin poikki, että en oo jaksanut ees tänne kirjottaa. Tää talon hankkiminen vie kaikki henkiset voimat :-D

Pistin nyt pariin uuteen pankkiin lainahakemuksen, kun tää mun pankki toimii nyt vähän oudon hitallaa vaihteella. Oon pistänyt sinne yhteydenottopyyntöö vaikka minkälaista, ja sieltä ei vaan kuulu mitään.

Mulla on jopa toivo herännyt sen ekan ihastukseni suuntaan. Aattelin, että kun se ei nyt vielä ainakaan oo mennyt, että jos sitten kuitenkin jotenkin saisin sen. Siellähän oli se kaivo joka vaati kunnostusta, ja ulkovuori pitäs laittaa ja se yläkerta tehdä. Mutta oikeestaan ainoo joka ois tässä vaiheessa pakollinen, ois se kaivo. Ne muut vois tehdä myöhemmin. Ja mulle tuli mieleen sellanen vaihtoehto, että jos pankki suostuis siihen kohteeseen sillä normaali vakuus-systeemillä, eli että kohde kävis lainan vakuudeks, ilman sitä Garantia-takuuta, niin jos mä sillain voisin se saada. Kun se oli toi takuu-juttu johon se tyssäs, se ei niille kelvannut vakuudeksi. Mutta jos jättäis sen vaihtoehdon pois ja yrittäis ihan normi vakuus-systeemiä. Ja sittenhän mulla ei jäis rempparahaa yhtään, mutta aatelin, että jos tinkaisin siltä myyjältä vielä sen kaivon kunnostuksen siihen hintaan, niin sitten mä voisin sen saada.

Kun se ois se mun unelmani, vaikka en sais sitä yläkertaa, kyllä mä mahtuisin sinne alakertaan. Laittasin sängyn kasaan ja nukkusin sohvalla, niin kauan kun sen yläkerran sais tehtyä valmiiks. 

Mä oisi ikionnellinen jos saisin sen paikan. En mä oo löytänyt sen paikan verosta, kun aina tulee tää niukka varallisuus vastaan. Oishan niitä hienoja paikkoja vaikka kuinka, mutta kun rahaa on niin vähäsen :-(

Toivoa ilmassa . . .

Käytiin sitten eilen kattomassa tota taloo. Ja se oli mun unelmani. MUTTA, pankista ei kuulunut koko päivänä mitään. Mä odotin ja odotin. Ja yritin soittaa ja soittaa. Jätin vastaajaan viestiä jne.
No, sitten vaan piti lähtee kattoon kohdetta, ilman tietoa siitä saanko lainan vai en. 

Paikan päällä sitten totesin, että teen ehdollisen tarjouksen, ja niin tein. Tultiin illalla kotiin ja kun avasin sähköpostin, luin pankin klo 10 aamupäivällä jättämän viestin, että KÄY, jos kohde ei ole haja-asutusalueella. 

H E M M E T T I  ! ! ! ! 

Siltä istumalta päätin, että antaa olla sitten koko juttu, en hae enää mitään kohdetta, kun kerran ei saa lainaa sellaseen kohteeseen minkä mä haluan ja mä en halua sellasta minkä pankki haluaa. Pistin sitten ihan pankkineidillekin kiukuspäissäni viestin, että antaa olla koko juttu. Ja otti kyllä päähän tosi rankasti. Olin tänään aamullakin niin väsynyt, että en ois jaksanut sängystä nousta. Ja töissä vielä väsyneempi.

Aamulla välittäjä soitti, kertoakseen, että myyjä hyväksyi tekemäni ehdollisen tarjouksen ehtoineen. En voinut riemastua. Sanoin vaan, että pankki ei kelpuuttanutkaan kohdetta lainan vakuudeksi ja että joudun unohtamaan koko asian.

Päivällä sitten pankkineiti soitti ja sanoi, että älähän nyt hanskoja tiskiin lyö, katsotaan sitä toisenlaista lainaa. Ja sitten äkkiä soitin välittäjälle, että saatan saadakin sen lainan, ja pyysin lisäaikaa vielä tarjoukselleni. Ja tässä nyt taas odotan, mitä se pankki taas sanoo :-) On tää niin rankkaa, mä oon niin poikki ja väsynyt. Kaikki energiat katos eilen siihen kielteiseen sähköpostiviestiin. Kyllä ajatuksella on mahtava voima.

 

Voi EIIIII !!!

Toinen pankki jo sanoi EI. Nyt odotan toisen vastausta. 

Mä haluan:
- vanhan talon
- talon maalta
- oman rauhan (=ei naapureita)

Jos en sitä saa, oon sitten ilman. Mä en kohta enää jaksa. Apuva, jos nyt tää toinenkin pankki sanoo ei, mä en sitten enää keksi, millanen sen kohteen pitää olla, että pankki kelpuuttaa sen lainan vakuudeks.

En voi nyt muuta kuin odottaa ja toivoa, että pankki vastaa myöntävästi.

Toisekseen, enhän mä oo ees käynyt vielä kattomassa tota. Mutta halusin teitää pankin kannan ennen kuin meen. Mitä sitten mennä jos meen vaan kiusaan itteeni.

Odotan . . . . . . .

 

Onpas levoton olo . . .

Oij oij oij, mikä kohden äsken osui silmiini. HUH!! Taitaa tulla uneton yö. Se ei oo etuovessa, huomasin sen selatessani asuntolehtee. Enhän mä yleensä ees selaa niitä. Miten sitten nyt otin sen käteeni. Mä en kestä, onpas levoton olo. Kyllä se on kumma miten sitten kun se kohdalle napsahtaa, se saa aikamoiset energiat liikkeelle. Kello on jo vaikka mitä, pitää mennä suihkuun ja nukkuun, ja yrittää nukkua. Pistin jo kahden pankin pankkiireille kyssärin, kelpaisko kohde lainan vakuudeks. Saa nyt sitten nähdä mitä ne vastaa. Uskon kyllä että ainakin toiseen pankkiin kelpaa, ja luulen että sitten käy toiseenkin :-D)

Kauniita unia ja metsäpirtin kuvia <3

En mää luovuta . . .

En mä oo unelmastani luopunut. Nyt vaan taas pitkään aikaan ei oo tullut myyntiin mitään sopivia kohteita, niin sitä ihan tulee mieli apeaksi. Ja sitä ajattelee, että ois helpompi unohtaa koko unelma. Mutta sen mä voi, en vielä, katon nyt ainakin syksyyn asti, niin kauan kun vaan pankki pitää sitä lainalupaustaan voimassa. Työsuhteen päättyminen tammikuussa on joka kuukausi vaan lähempänä.Se on vähän huono juttu. Mutta, uskon ja toivon, että tässä kesän aikana sen mun unelmieni kohde tulee myyntiin ja mä saan sen omakseni <3

Miten voikaan olla näin rankkaa sen oikeen löytäminen. Ei ois voinut aikasemmin kuvitellakaan. Sitä vaan aatteli, että sehän on ihanaa, kun saa odottaa koska se ihana talo tulee vastaan. Mutta ei, täähän on ihan hirveetä. Kun ei malttais odottaa. Ei sitten millään. Joka kerta kun tuun töistä, avaan ensimmäisenä koneen ja katton onko sähköpostiin tullut vahtipalvelusta mitään. Ja useimmiten ei oo tullut yhtään mitään, ja joskus joku mikä ei vastaa ollenkaan mun uenlmiani. Ja sitten on taas pakko vaan jatkaa odottamista. Eikä kenenkään muun aika oo niin pitkä, kuin sen joka odottaa jotain tapahtuvaksi.

Ja entä sitten jos sattuu löytymään se unelmien kohde, niin kuin mulle kävi sen Urjalan kohteen kanssa. Ja sitten kun kaikki on jo järjestetty ja enää muutama tunti aikaa kaupantekoo, ja sitten tulee se puhelinsoitto, jota ei ois ikinä pitänyt tulla. Mitäs sitten? Miten sitä sitten jaksaa eteenpäin? Täytyy sanoo, että ei oikeen mitenkään. Se on kuin matto vedettäis jalkojen alta. Siinä sitä istut yhtäkkiä ja ennalta arvaamatta perseelläs ja sua sattuu niin maan perkeleesti. Joka paikkaan. Eikä millään oo enää mitään väliä. 

Eikä siitä auta kuin vaan nousta itse ylös. Ja mennä töihin ja kauppaan ja viedä koiria ulos. Ja yrittää jotenkin jatkaa normaalia elämää vaikka sydän on vereslihalla. Eikä mikään huvita. Kunnes, jonain päivänä tulet töistä, avaat sähköpostin ja se on siinä. Vahtipalvelun viesti ja klikkauksen jälkeen sulle aukee tiedot siitä sun unelmien talostas. Ja sitten kun sä saat sovittua näytön ja odotat että pääset katsomaan. Sinä aikana sä ehdit jo rakentaa vaikka kuinka korkeita pilvilinnoja. Katselet kohteen kuvia miljoonannen kerran, oot laittanu parhaan kuvan näytönsäästäjäks. Hyvässä lykyssä jos kohde näkyy google mapsissa, oot kulkenut talon ohi tietä pitkin jo niin monta kertaa virtuaalisesti, että se tie ja jokainen puu ja kivi sen reunalla on sulle jo ihan tuttu. Ja että sitten kun sä meet lopulta sinne esittelyyn, susta tuntuu että sä oot vihdoin perillä, tullut kotiin!!

Sellaista se on. Talon etsijän elämä, kuukaudesta toiseen, vuodesta kolmanteen. 

 

Ääääh . . . .

Päätä on jomottanut koko päivän ja oon ihan poikki. Pistin äsken saunan lämipään, meen saunaan ja aikasin nukkuun. 

Mun on energiat jotenkin nyt niin vähissä sen kaupan peruuntumisen jälkeen, että ei jaksais yhtään mitään eikä huvittaiskaan. Tänään tosin ajeltiin kahta kohdetta kattomassa, mutta ei ne olleet sinne päinkään. Eli ihan turhaa kaikki.

Välillä tulee mieleen, että luopuisko unelmastaan. Nyt ainakaan ei jaksa. Mutta kyllähän sitä sitten saa energiaa, jos löytyy mielenkiintoinen kohde. Mutta ei sitä väkisin löydä. Ei kannata enää mennä ees kattoon tollasia vähän sinne päin -kohteita.

Yritän kuitenkin miettiä eniten nyt sitä unelmasta luopumista, vituttaa niin rankasti nyt kaikki. Tulisinpa ees siihen flunssaan, sais olla muutaman päivän ja vaan nukkua.

Helvetti kun vois ostaa sen talon jostain kauempaa, mutta eihän pankki mulle sellaseen lainaa anna. Että oisin jäämässä työttömäksi tän työsuhteen jälkeen. Ja niin mä oon suunnitellut. Töitä enää vaan tää työsuhde ja sitten jään odotteleen eläkeikää.

Mitäs jos tekis niin, että menis pieneen vuokra-asuntoon ja ostais talon jostain kauempaa mökiks. Ja sitten muuttaiskin sinne asuun kun työt loppuu. Oiskos tässä ratkasu?? No mutta nyt sinne saunaan.