Toivoa ilmassa . . .

Käytiin sitten eilen kattomassa tota taloo. Ja se oli mun unelmani. MUTTA, pankista ei kuulunut koko päivänä mitään. Mä odotin ja odotin. Ja yritin soittaa ja soittaa. Jätin vastaajaan viestiä jne.
No, sitten vaan piti lähtee kattoon kohdetta, ilman tietoa siitä saanko lainan vai en. 

Paikan päällä sitten totesin, että teen ehdollisen tarjouksen, ja niin tein. Tultiin illalla kotiin ja kun avasin sähköpostin, luin pankin klo 10 aamupäivällä jättämän viestin, että KÄY, jos kohde ei ole haja-asutusalueella. 

H E M M E T T I  ! ! ! ! 

Siltä istumalta päätin, että antaa olla sitten koko juttu, en hae enää mitään kohdetta, kun kerran ei saa lainaa sellaseen kohteeseen minkä mä haluan ja mä en halua sellasta minkä pankki haluaa. Pistin sitten ihan pankkineidillekin kiukuspäissäni viestin, että antaa olla koko juttu. Ja otti kyllä päähän tosi rankasti. Olin tänään aamullakin niin väsynyt, että en ois jaksanut sängystä nousta. Ja töissä vielä väsyneempi.

Aamulla välittäjä soitti, kertoakseen, että myyjä hyväksyi tekemäni ehdollisen tarjouksen ehtoineen. En voinut riemastua. Sanoin vaan, että pankki ei kelpuuttanutkaan kohdetta lainan vakuudeksi ja että joudun unohtamaan koko asian.

Päivällä sitten pankkineiti soitti ja sanoi, että älähän nyt hanskoja tiskiin lyö, katsotaan sitä toisenlaista lainaa. Ja sitten äkkiä soitin välittäjälle, että saatan saadakin sen lainan, ja pyysin lisäaikaa vielä tarjoukselleni. Ja tässä nyt taas odotan, mitä se pankki taas sanoo :-) On tää niin rankkaa, mä oon niin poikki ja väsynyt. Kaikki energiat katos eilen siihen kielteiseen sähköpostiviestiin. Kyllä ajatuksella on mahtava voima.