Lähellä vai kaukana, kunpa tietäis sen?

Hoh hoijjaa, kylläpä ottaa koville. Sain kyllä oman rahoitukseni järjestettyä, mutta nyt sitten odotellaan, että myyjä saa omansa. Kun hänelle jää lainaa, niin pitää sitten saada vakuudet järjestettyä sille jäljelle jäävälle lainalle. Ja tätä on nyt odotettu kohta viikon verran.

Kyllä tulee välillä ihan epätoivonen olo, tällänen ei voi enää olla totta. Mutta, en mä voi muuta kuin odottaa vaan.

Siitä yhdestä Akaassa olevasta pikkutalostakin soitti tänään myyjä, että ei tää ostaja olekaan saanut asioitaan järjestykseen, ja että siinä menee viikkoja ja olisivat nyt valmiita myymään minulle.

Lisää mietittävää. Olishan siinä huoletonta asua, mutta kun mä en kaipaa ihan sitäkään. En mä huolettomuutta halua, vaan sitä että saan olla omassa rauhassani ja puuhastella kaikenlaista. Jos ei siihen oo mahdollisuutta, niin sitten toi Akaan talo on hyvä kakkonen. Mutta toi Menonen ois niin mun unelmieni toteuma kaikella tavalla. Mä katon tän tien nyt loppuun.

Välittäjäkin on sanonut ittensä tosta firmasta irti, on enää tän viikon töissä ja tietty pyrkii nyt tekemään kaupat kun on töitäkin niiden eteen tehnyt. Saa nähdä miten käy. 

 Oikeesti oon helvetin väsynyt, ensin etsimiseen ja nyt tähän odottamiseen. Mutta eipä tässä oo muuta vaihtoehtoo ku odottaa. Oon niin toooosi väsynyt tähän kaikkeen. Kun nyt saisin ton ja jaksasin vielä muuton, sitten ei oo enää pakko jaksaa mitään. Ja sitten sallin itseni huilata ja nauttia. Mutta mitäs jos toi kauppa ei onnistu, mitä mä sitten teen. Mistä revin paukkuja jatkaa eteenpäin, huh huh! Kyl mä varmaan jaksasin normaalin arjen, mutta tää rulianssi vie ihan hirveesti energiaa. Pitäs vaan sallia itsensä huilata nytkin. Taidan tästä mennä suihkuu ja aikasin nukkuun. Huomenna on se " Matka aamuun "-päivä ja pääsen töistä vasta kahden aikaan yöllä. No torstai on onneks sitten vapaata.