Ja se toinen talvimyrsky sitten

Se Tapaninpäivän myrsky, se koetteli meitä. Sähköt meni, ja oltiin ilman sähköä kaksi ja puoli päivää. Se oli kyllä aika kamalaa, en haluaisi kokea moista enää uudestaan. 

Ei ollut radioon edes pattereita. Onneksi sain joululahjaksi otsalampun, jonka valossa pystyin lukemaan ja kutomaan. 

Tuiskun pennut olivat onneksi juuri sen ikäisiä, että niiden olikin jo aika siirtyä tänne kamarin puolelle, koska eihän tuo pikkuhuone pysynyt lämpöisenä, kun siellä ei ole kuin sähköpatteri. Siirsin siis pennut tähän kamarin puolelle, ja yritin pitää niitä lämpöisenä. 

Mutta kun tuuli irrotti piipun hatun toisesta reunasta, se sojotti tuulessa pystyssä, ja ohjasi tuulen suoraan piippuun. Kun piti tehdä tuli uuniin, tuuli puhalsi tuhkat sisälle. Eli ei siis voinut lämmittää ennen kuin myrksy sitten tapaninpäivän iltana tyyntyi. Kiipesin katolle ja irrotin hatun joka oli piipussa vielä toisesta reunasta kiinni. Illalla sitten taas tuuli yltyi myrskylukemiin, mutta nyt saattoi tehdä tulen uuniin ja hellaan ja oli lämmintä ja vähän mukavempaa. 

Mutta se pimeys kyllä rassasi. 17 tuntia kynttilän valossa yhteen menoon, se koetteli eniten. Koiranpentujen ruokaa lämmitin tuikkujen liekillä, ja se onnistui ihan ok. 

Nyt olen hankkinut pattereita radioon ja aion hankkia kynttilälyhtyjä ja niille kiinnikkeitä seinille, jotta niitä saa ripustella sitte seuravan sähkökatkon aikana valaisemaan. Tai pitäiskö ostaa öljylamppuja, jotain täytyy kehitellä tuomaan valoa, jotta ei enää tarvitsisi moisesta pimeydestä kärsiä. 

Oli pajon positiivistakin tuossa myrksyssä, onneksi ei ollut paljoa pakkasta. Jos pakkanen olisi huidellut parisskympissä, sillä tuulella se olisi ollut varmaan viisikymmentä astetta, ja olisi saanut polttaa puita varmaan jatkuvalla liekillä, sitten kun oli saanut sen piipunhattupellin pois sieltä piipun päältä sojottamasta. Ja toiseksi, kaksi puuta, jotka pihassani kaatuivat, eivät kumpikaan kaatuneet rakennusten päälle. Toinen niistä olisi kaatunut piharakennuksen päälle, mutta sähköjohto esti sen, ja puun latva jäi sähköjohdon päälle makaamaan, ja toinen latva puusta kaatui saunaan menevän sähköjohdon päälle, katkaisten sen. Tämä taas aiheutti sen, että pääsulake paloi, eikä piharakennukseen tullut sähköä viikkoon, ja näin ollen kaivopumppukaan ei toiminut. Joten olin siis ilman vettä viikon. Sekään ei ollut niin kamalaa kuin se pimeys. Mutta tuntu kyllä ylelliseltä, kun vesi taas juoksee hanasta ja valo tulee katkaisijasta ja voi kuunnella radiota tai katsoa tv:tä, voi mennä nettiin tai soittaa puhelimella. Puhelinkin oli ensimmäisen vuorokauden mykkänä. Se oli kyllä kaikkien aikojen myrsky.