Ihana tie pellon reunassa

 Eilen illalla ennen pimeän tuloa, kävin koirien kanssa lenkillä, kuten kaikkina aikaisempinakin päivinä. Nyt päätin lähteä kävelemään traktorin tekemää uraa pitkin, joka lähtee tieltä kulkemaan pellon laitaa pitkin. Ja kyllä kannatti. Löysin aivan ihanan pellon reunaa  kulkevan tien. Siellä kelpasi kävellä koirien kanssa kaikessa rauhassa. Tien pituus on yli kilometri. Arvioin pituuden sen kulkemiseen käyttämäni ajan mukaan. 

Matkan varrella oli mm. tämä kaunis vanha lato jääpuikkoineen. Voi että, miten taas vahvistui se ajatus, että olen oikeassa paikassa. Että maalle muuttoni oli oikea ratkaisu. Vaikka ei minulla kertaakaan ole käynyt mielessäni täällä asuessani, että tämä ei olisi ollut oikea ratkaisu muuttaa tänne. Vaikka on ollut hankaluuksia vesien kanssa, ne eivät ole päätöstäni muuttaneet.

Luonto ja tämä rauhallisuus ja hiljaisuus mikä täällä on, ovat minulle niin tärkeitä, että ne menevät pienten hankaluuksien ohitse, liiskaamalla ne maan rakoon, jättäen kengän kuvan takapuoleensa.

Täällä minä saan kulkea samoja polkuja peurojen, hirvien ja jänisten kanssa. On ihanaa löytää noita eläinten jälkiä. Valkohäntäpeuroja täällä on hirmuisesti. 

Kevät on jo ihanan pitkällä. Aurinko on sulttanut tota penkan reunaa noin paljon.

Ja pajunkissat alkava tulla esiin kuoristaan. Maa alkaa myös näkymään paikoista jossa on aurattu tai tehty lumitöitä. Minunkin pihassani on yksi kohta, suuren kuusen alla, jossa jo maa näkyy. Siitä olen lumityöt tehnyt eikä siihen ole paljoa lunta satanutkaan kun kuusi suojaa niin hyvin.

Ehdittiin sopivast kotiin ennen pimeän tuloa. Pimeys tulee vähän ennen seitsemää. Ajatella miten päivät ovat pidentyneet. Nyt täytyy nauttia jokaisesta päivästä.