Voih, luulin jo, että nyt se löytyi. Pälkäneellä pikkuinen vanha hirsitalo, puuhella keittiössä, uuni olohuoneessa, piharakennuksessa sauna, liiteri ja autotalli. Se ois saattanut olla siinä, mutta ei, vielä ei ollut aika. Rinne oli lähes pohjoiseen, aurinko olisi paistanut vain kesäaamuina, eikä silloinkaan talon rappusille. En olisi milloinkaan saanut istua kesäaamuna talon rappusilla juomassa aamukahvia ja kuuntelemassa lintujen laulua.
Vielä minun on odotettava. Naapureitakin oli liian monta ja liian lähellä. En etsi mitään pikku-pispalaa vaan omaa rauhaa metsän siimeksessä pelloin laidassa. Olen tulossa mökkiseni, odota minua<3
Oriveden kautta tultiin kotiin, mutta ei ollut sielläkään minun taloni minua odottamassa tähtitornin vieressä. Tunnistan sen kun se satttuu kohdalleni, tiedän tulleeni kotiin, pitkältä matkaltani. Tiedän olevani perillä <3
Lähden jatkamaan matkaani . . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti