Pitää vaan haaveilla ja haaveilla. Ihan niin ku mä en ois jo tarpeeks haaveillu. Ihan niin ku mä en tietäis jo tarpeeks hyvin mitä mä haluan, mitä mä haen.
Eri asia on sitten se, millasia kompromissejä joutuu ja on valmis tekeen. Sehän tässä on se vaikee juttu. Toikin talo joka nyt Pälkäneellä ois ollut, se ois ollut komromissi. Ei tilaa tehdä mitään. Ja sehän ois ollut aivan hirvee puute. Mitä mä teen oikeesti talolla, jos mä en voi sitten tehdä siellä mitään. Siitä mä en oikeesti vois tinkiä. Mutta kun toisaalta yks haave ois se pikkuruinen talo, jossa vois edullisesti vaan asua, eikä tehdä mitään. Se on se mun kakkos vaihtoehto, olla työttömänä ja mitään tekemättömänä, asua halvalla. Olla yöpaita päällä koko päivä ja istua talon rappusilla hörppimässä aamukahvia kun muut menee töihin.
Mutta kun on sitten se toinenkin unelma, se että ois iso talo, jossa vois asua ja toteuttaa unelmiaan. Tehdä ja puuhastella kaikkee, laittaa kirpputoria, vaikkei sitten ees koskaan avais sitä. Voisinhan mä sitä rakentaa ja kerätä sinne kamaa, ja leikkiä kirpputorin pitäjää :-D)
Pitääpä mennä taas keräileen ihania kuvia näistä unelmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti