" Istun pihakeinussa taloni edustalla. Aurinko paistaa ja vähän lämmittääkin jo. Tuuli humisee puiden latvoissa, istun suojassa tuulelta, kuulen vain sen kiirivän lumihangen päällä. Aivan kuin lumen pintä suhisisi tuulessa. Linnut visertävät ensimmäisiä säveliään. Tuisku tuli syliini makailemaan, ja paistattelemaan päivää. Pyry kiertelee lähistöllä ja tutustuu pihapiiriin. Tässä minä nyt olen. Vihdoinkin perillä. Ei enää kiirettä mihinkään. Olen kotonani. Tänne minä kuulun. Kerään voimia pitkän ja rasittavan matkan jäljiltä, olen väsynyt, mutta täällä minä voimaannun, tästä saan voimaa. Tänne minä kuulun, tämä kotini on odottanut minua. Auriko menee pileentaa. Tulee viielää. Nousen keinusta. Menemme koirien kanssa sisälle kahvin keittoon. Riisun takkini eteisen naulakkoon. Lattialankut natisevat, kuistilla tuoksuu kevät. Ikkunalaudat odottavat pelargoinioitaan. Kuistin puuarkut ikkunoiden alla. Portaat nousevat muutaman askeleen rappusilta. Vanha pari ovi, oven lasit vääristävät kuvaa. Tartun vanhaan ovenkahvaan, astun eteiseen, portaat yläkertaan odottavat maalausta, seinäpaneelit ja paneelikatto, vanhat kattolistat. Keittiöön johtava ovi on raollaan, puuhellassa tuli. Päätän keittää pannukahvit. Lisään pesään puita ja laitan vettä pannuun. Istun keittiönpöydän ääreen odottamaan veden kiehumista. Katson ulos keittiön ruutuikkunasta, aurinko paistaa pihakoivuun jonka riippaoksat heiluvat tuulessa. Katseeni kiertää pihapiiriä, vanha navetta seisoo ryhdikkäänä, polku vie pihasaunalle, kauempana riihi ja toisella puolella pihaa vanha aitta. Kuulen veden porinaa, nousen ja otan kahvipurkin hyllystä ja menen lisäämään kahvinpurut pannuun. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti