Enkeleitä . . .

Onkohan enkelit vaikeasti tavoitettavia? Kai niillä on niin kiire aikataulu, ja kun yhtaikaa ei voi olla monessa paikassa. Mä tapasin tänään enkelin. Sillä oli voimakas kädenpuristus, niin että kyllä se oli ihan enkelin ruumiillistuma, mutta jostain ihmeestä se vaan ilmesty mun elämään. Löysi mun puhelinnumeron netistä ja soitti ja kysy tarvinko mä rahotusta talon ostoon :-) Ja olihan mulla se lainalupaus, mutta se pyysi käymään luonaan ja mä tapasin sen tänään, ja se lupas mulle sellasen rahotuksen jollasta mulle ei oo ees mun oma pankki tarjonnut. Mua ihan vähän heikottaa <3 Ja itketää <3 Lähetän hiljaisen kiitokseni jonnekin <3 No, huomenna mun enkelini lupas vielä soittaa. Ai niin, pitää laittaa sille ne palkkajutut vielä sähköpostilla. Hetkinen vaan!

Mä oon NIIIN ONNELLINEN jos mä ton paikan saan. Se on mun kotini. Siellä mä saan olla rauhassa, omassa rauhassa. Voi että, lämmittää pihasauna, istua pihassa, kävellä viikonloppuna hakeen lehti haukkujen kanssa. Mennä metsään samoileen. Pyöräillä maaseudun rauhassa. Laitta OMAA kotia, kaiken minkä sinne teen, teen itselleni. 

Siirrän täältä kaikki mitä oon pihaan istuttanut sinne, ja vähän enemmänkin. Ihanaa jos sen saan jo haltuuni ennen kuin loppukauppahinta on maksettu, saan jo koko kevään kupsehtia siellä. Maalailla ja siivoilla ja kuljettaa tavaroita pikkuhiljaa. Mä en tiedä oonko mä osannut ees unelmoida tollasesta paikasta. En mä oo. Kun olin jo luopunut ihan tosta perusjutusta. Mutta toihan on ihan kuin saisin jokihaaviston paikan takaisin, mutta parempi, ei oo liian virtaavaa vettä, ja pieni vaatimaton koti, sellanen minkä mä haluan.


Miten mä saan ens yönä nukuttua, no saan mä, mä pääsen jo unissani sinne ja haaveissani.