Voiiiih . . .

Oltiin jo niin lähellä, aamulla sovittiin kaupanteko illaksi ja päivällä aika pankkiin, ja sitten, yksi puhelinsoitto. Ei onnistu! Voi eiii, mä en usltanut uskoo, mutta putosin kuitenkin. Mikään kun ei oo varmaa ennen kuin on nimet kauppakirjassa, ja niitä ei nyt sitten laitettu. Vakuusarvot ei riittäneet, joten rahoituksesta jäi kiinni. 

Oon niin tyhjä nyt. Ja niin väsynyt. Onneks huomenna on perjantai. Nyt en voi muuta kuin odottaa ja toivoa, että löydän toisen yhtä kivan kohteen. Ja pian. Ei jaksais nyt yhtään enää odottaa. Eikä ois kauheesti aikaakaan. 

Toi kuva on tän päivän Aamulehdestä, siinä on mun unelmieni keittiö, ja ne puretaan pois remontin alta. Byääh!! Saispa hakee ne pois. Mutta nyt ei jaksa ees alkaa selvittään asiaa.